Pahoitteluni heti tänne blogi puolelle. Kiire ja heikot datayhteydet teki päivittämisen yöunien rajoissa melko vaikeaksi. Fabebookissa hiean aktiivisemmin olimme reissulla kuitenkin mukana.
https://www.facebook.com/jaamerelle2015


Päivä -3

Auton aktiivista valmistelua. Sähköpistokkeen värkkäämistä. Sade pilaa koko päivän. Jää isoimmat huoltotyöt välistä. Kello ei tunnu olevan reissussa puolella. Tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi. Varapyörä ja työkalut saadaan kyytiin agrekaatin kaveriksi.


Päivä -2

Aamusta talliin. Öljyt vaihtoon ensimmäisenä samoin jäähdytinesteet valumaan. Hallitsematon glykoliseos leviää pitkin lattiaa. Jäähdyttimen letkut menevät vaihtoon samalla. Tilalle Red BTR nimisen valmistajan silikoni letkut. Alkuperäisestä kumiletkusta kuuluu pahaenteinen rutina, kun kudokset repeilee irrotettaessa. Sanoisin vaihdon olleen ajankohtainen. Yhtä vanhaa letkua kuitenkin joudutaan käyttämään. Sillä sarjassa ollut yksi mutka ei sovi. Onneksi tämä letku oli jo ennestään silikoninen kunnon letku. Virtapistoke  saatiin asennettua myös. Kardaani asennettu uudelleen ruuvilukitteen kera. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ilta meneekin hyvin pitkälle, kun koitan kirjoitella ToDo listaan mitä tarvitaan mukaan. Ja mitä vielä tarvii tehdä.


Päivä -1

Hei hetkinen mehän lähdetään päivää etuajassa. Ajatuksena yksi lepopäivä juhannusaattoa jäämerellä kalastelun ja ysärin hengessä. Uazissa vielä kerran nesteiden tarkastus. Lähimmän polttoainemittarin kautta tankki täyteen. Ensimmäiset kolmekymmentä kilometriä ajelen omassa rauhassa vanhempien luokse lastaamaan leirytymisvälineet. Isäni kanssa käydään läpi siinä asioita mitä pitää olla mukana. On teltta, kokkausvälineet, EA varusteet tuplana ja monen monituista muuta tarvetta. Odottelen puhelinta  pyöritellen Esaa. Lopulta harmahtava Volvo kaartaa pihaan. Tunnelma on hyvän tuulinen. Kamppeet kyytiin. Tässä kohtaa hiipii mieleen, että mahtaako Markon tavarat sopia kyytiin? Pakko se on kuitenkin lähteä. Keula Lievestuoreen läheltä 9-tielle. Matka sujuu peltorit korvilla 65-70km/h kohtuu letkeästi. Välillä väistäen p-paikoille. Tai vilkulla ohitusmerkkiä näytellen. Ensimmäinen tankkaus osuu Kuopioon. Missä myös käydään kaasupullo vaihtamassa täyteen. Matka jatkui leppoisaan tahtiin aina Otanmäessä sijaitsevalle SFC:n kohtaamispaikalle. Sanon suoraan. En voi suositella telttailevalle. Hieman hinnat heitti ilmoitetusta. Maasto oli oikeasti pehmeää. Sillä koitimme katsoa kuivempaa kohtaa oli maa siltikin yhtä mutaa. Tässä kohtaa tajusimme unohtaamme pressut teltan pohjalta. Noh Esalla ei ollut ihan mahdoton rasti. Hänellä oli leveä hyvä makuualunen. Itselläni taas BW:n jääkärireppuun kuulunut todella ohut ja kapea suojus. Tulipesän lämmittäminen olikin sitten oma show. Savua oli kuin taikuirin taikateltassa. Yöllä lämpötila painui +3 asteeseen. Vettä satoi saavilla mitattavissa määrin. Eikä järveltä noussut puhuri helpottanut.

Päivä 1

Tänään piti vasta lähteä, mutta olimmekin jo reissussa. Herään märkään makuupussiin noin neljän tunnin unien jälkeen. Onneksi aurinko paistaa hieman taivaanrannassa. Joten nokkapellille pussi kuivumaan. Kävelen siinä ympäriinsä aluetta. Katselen karavaanareita, jotka ovat kausipaikan ostanut. Pohdin onko se vapautta jota noilla haetaan? Ostetaan paikka jossa se vaunu tai auto on koko kesän mitä ihmeellisimpien terassiviritysten kahlisemana. Vihdoin Esakin alkaa heräilemään. Alamme purkamaan ja kuivattelemaan leiriämme. Olemme ensimmäisiä lähtijöitä aamusta. Ensimmäistä kertaa nelivetoa varmuudeksi käytin. Sillä auto oli painunut yön aikana viitisen senttiä mutaisaan nurmikkoon. Ettei takavedolla jauha kiinni siihen. Tosiaan olimme ensimmäisten joukossa. Ja Kajaaniin suunnatessa sen näki. Karavaanareita oli jonoksi asti perässä. Onneksi näin nyt, että nehän voi myös kulkea. Sillä ohi niillä pääsi. Kajaanissa pysähdyimme Maxi Kodintukulle odottelemaan Markoa saapuvaksi. Samalla pressua ja muuta pientä puutetta korjaten. Marko saatiin kyytiin. Nyt auto oli täysi kirjaimellisesti. Matka alkoi eilistäkin paremmissa tunnelmissa porukan tutustuessa toisiinsa. Eihän Marko ja Esa tätä ennen toisiaan olleet nähneet. Mäet kasvoivat ja liikenne väheni. Auto käy kuten pitää. Kuusamossa morjestamme muutamia tuttuja. Jälleen tankaten yllättäen.   En jaksa edes muistaa joka mittaria missä pienen tankin takia joutui pysähtymään. Shellin lihapullat ei ollut muuten myyjän myyntipuheiden veroinen. Matka jatkui kohti pohjoista tuttuun hitaaseen ja varmaan tyyliin. Tankkasimme hieman ennen Sodankylää pienestä Siwasta vielä elintarvikkeita ja Sodankylästä huoltoasemalta bensan lisäksi vettä. Alkoi leirin etsiminen. Tähän suosittelen Suomen puolella maastokartat sovellusta. Pienen ajelun jälkeen joku 15km Sodankylästä ylöspäin löysimme hienon joenvarsi paikan parin sadan metrin päästä tiestä. Leirin pystytys oli haastavaa. Sillä hiekkamaalla piti kaivella hieman kiviä kiilojen päälle lisäpainoksi. Esa koitti kalaonneaan tuloksetta. Siispä pannulle possun kasleria kaupan bbq soosissa. Höysteenä meni joku pakastevihannes setti. Täydellä vatsalla oli hyvä painua unille uudelle puhallettavalle retkipatjalle.

Päivä 2 Tänään näyttäisi tähdet hyvältä Jäämerelle pääsylle. Leirin purkamisessa ei mitään erikoista. Autoon tuntuu jäävän kokoajan enemmän tilaa, kun se pakataan aamusta uusiksi. Otamme aamusta suunnan Saariselälle. Tarkoituksena mennä Kummeli Kultakuumeen Paskakönkäänkurun kuvauspaikoille. Tämä kun saatiin keväällä tutkimustyön myötä selville. Olihan se pieni pettymys. Paikalla on nykyään yksi iso hotellien täyttämä keskittymä keskellä Lappia. Maisemat oli paikoin tuttuja. Lenkkipolut rikkoi maisemaa valopylväineen. "Lähetäänks menee jo?" Kyllä me lähdimme. Heti Saariselän jälkeen näimme ensimmäiset porot. Vaikka vauhtimme on maltillinen. Oli tämä muistutus, että pitää alkaa olemaan oikeasi tarkempana.

Jonkun matkaa ajettuamme huomattiin taukopaikaksi kelpaava Karhunpesäkivi. Pitihän se poronkäristys vetää. Jotenkin annos haiskahti valmisannokselle. Vaan upposi nälkäiselle. Eikä maussa pahaa sanottavaa ollut. Samassa ollut matkamuistomyymälä tuntui kalliilta. Kuitenkin myöhemmin sain huomata sen olleen reittimme halvimpia paikkoja. Ivalossa käytiin jälleen illaksi katsomassa ruokaa. Sekä Marko, joka oli unohtanut ostaa oman pressun hankki myös sellaisen. Jatkaessamme matkaa satuin Kaamasen risteyksessä ennen Karigasniemeä huomaamaan kaupan. Tie tyhjä joten hyvin jännät koukkaukset takaisin. Niin ne hinnat. Se hattu jota katsoin edellisessä paikassa oli jo vitosen kalliimpi. Vaan olihan täällä käytävä, kun laulussa sanotaan. Poronsarviuutetta en tajunnut missä sitä oli. Vasta kun Esa sanoi autossa, että siitä oli ylhäällä kyltti missä mainostettiin sitä. Minä kai katsoin lappalaien myyjätytön kauniita silmiä liikaa, enkä huomannut. Noh Karigasniemeä kohden. Nyt alkoi ekan kerran mäet vaatimaan Uazilta oikeasti jotain.

Rajanpinnassa tankki täyteen. Opastin samalla rallin englannillani Saksalaisia miten tankataan. Pojilla oli hauskaa. Lisäksi hieman sokeri Colaa mukaan. Ihan jos se kytkin alkaa luistamaan nousuissa. Rajalla oli ulkomainen rekka syynissä meidän suuntaan ei kukaan edes katsonut. Olimme Norjassa. Maisemat muuttui koko ajan huikeammiksi. Niitä ihaillen kurvasimme p-paikalle ja allekirjoittanut päätti kokeilla onko Norjalaiset P-paikan vessat millä tasolla Ruotsiin ja Suomeen verrattuna. Ruotsi johtaa edelleen tätä. Norjan tullessa tiukasti kakkospaikalla. Suomen jäädessä sotkettujen ja rikottujen vessojen kanssa hännille.

Lopulta tie aukesi Jäämerelle. Päivän etuajassa. Ensimmäisellä p-paikalla pysähdyimme kuvaamaan maisemia. Olin liikuttunut, että olimme selvinneet tänne asti. Sitä koki saavuttaneensa jotain. Samalla tajusi kuinka pieni siellä kallioiden ja meren välissä on. Jatkoimme ihmetelyn jälkeen matkaa Oldefjordin leirintäalueelle. Hieman ennen sitä saimme kokea Norjalaisen bensan hinnan. Jossain liki kahdessa eurossa litra. Pakko oli tankata. Leirintäalueelle mentiin. Minä jälleen kielimiehenä kyselemään telttapaikkaa. Selitin, että ollaan kolme miestä auton kanssa. Tyyppi katsoi pihalle eikä veloittanut autosta mitään. Nostin samalla Norjan kruunuja, jotta kolikoilla toimiva lämminvesi saataisiin aktiiviseksi. Leiri pystyyn taas kerran. Nyt oli se hetki, kun liki pakastekylmästä kaapista otin kevyemmin verotettua tuontilonkeroa. Keli oli kaunis. Musta original puraisi jääkylmänä kivasti. Esa ja Marko kävi munansa pesemässä. Minä ajattelin jättää aamuun. Ne Markon ostamat XL texas pihvit olikin XS. No siinä kaasulla paisteltiin teltassa niitä vihannesten kera. Yhdellä jäsenistä ehkä pientä koti-ikävää oli havaittavissa, kun ei ollut nettiä edes tarjolla. Lopulta uni voitti meidät melko nopeaan.

Päivä 3 Herätys lämpimään aamuun. Heräsin jälleen ensimmäisenä. Ajattelin painua suihkuun suorinta tietä. Kappas se 20NOK kolikko mikä oli minulle jäänyt ei käynyt. Se tomi vain 10NOK kolikoilla. Koitin eräältä saksalaiselta vaihtaa aamusta sitä, mutta haluttomuus puhua pahalle haisevan metsäläisen kanssa oli selkeästi havaittavissa. Ei mitään. Kuvailin sitten maisemia. Paisteltiiin kananmunia siinä kun muut heräili. Tarkistin auton nesteitä kuten joka aamu. Ensimmäinen öljynlisäys tehtiin nyt. Leiri alkoi purkautumaan. Tämän päivän tavoite olisi Nordkapp. Uaz herää taas tuttuun uskolliseen tapaansa. Keli olisi kaunis käydä Nordkappissa. Ajelemme aikamme, kunnes päätetään kokeilla merikalastusta. Ensimmäinen paikka on aivan liian loiva ranta. Ei tässä voi olla mitään. Pieni kuurosade lähestyy joten rensselit kasaan liukkailta rantakiviltä. Olisikohan noin puoli tuntia tai jotain mennyt, kun seuraava pysähdys levikkeelle. Saamari hienoa maisemaa. Olaan aika pitkäkin hetki tässä. Samalla korjailen itsetekemäni huohotussäiliön liitosta. Sehän ei ole Uazin virhe, että minä en osannut rakentaa kestävää liitosta. Tässä lyömme kameran kiinni nokkapellille. Kolmen vartin ajan se kuvaa maisemaa, joka on myös teidän nähtävillä blogin lopussa kuva videon yhteydessä. Nordkappin tunneli on sitten oikeasti tosipaikka. Kolme kilometria alas. Kilometri tasaista ja kolme taas ylös. Alas mentiin noin 65km/h ylös noin 40km/h Tässä olisi se öljynlauhdutin ollut kovasana. Sillä tämän jälkeen öljynkulutus alkoi kasvamaan. Eikä se loppunut kuin vasta suomessa mäkien loiventuessa.

Kalalle pysähdyttiin Honningsvåg:n lähellä. Kalastamisen makuun päästiin jo ilman saalista tosin. Upouusi jäämerijigi ei sitten päässyt koskaan mereen asti. Sillä onnistuin sotkemaan siiman jo rantakalliolla hyrrän sisään pienestä välyksestä. Se sitten katkesi sinne, emkä alkanut purkamaan. Joten Daiwalla vaan isompia vaappuja kokeiltiin. Aikamme kalastime ja todettiin ettei meille suoda saalista.

 Ajo jatkui mutkaisia mäkiä. Uazin parkuessa armoa jo muutamissa nousuissa. Lopulta näkyy koju, jossa maksetaan nykykurssilla reilu 80€ sisäänpääsystä. Olemme North Cape:lla Auto parkkiin mahdollisimma pohjoiseen. Se on siinä. Silmäkulmassani saattoi olla pieni liikutuksen kyynel. Otan kameran mukaan ja lähden kuvaamaan. Muiden jäädessä autolle vielä omiaan touhuamaan. Kiertelemme aikamme käyden hakemassa pakolliset matkamuistot. Nyt oli se ehdoton hintaennätys. Kyllä nälkä oli, mutta ei sen sämpylän verran kuitenkaan. Lähdemme laskettelemaan alaspäin kartalla. Nordkapp on nähty.

Kymmenen kilometin jälkeen katson, että pitänee tankata kanisterit. Siinä tankatessa katson kuinka se parkissa ollut saksan kilpinen wanha Wartburg sujahtaa ohi. Nyt haiskahtaa tai lähinnä ei haise. Ketku on vaihtanut nelitahtikoneen. Kyllä saksalaiset on kieroja. Pysähdymme parikin kertaa katselemaan hyvää kalastuspaikkaa, mutta kalliolla kikkailu on vaarallista. Marko on livetä merenneitojen seuraksi yhdessä paikassa. Palaamme edellisiltaisen majapaikan ohi ja käännymme Altaa kohti. Hieman sisämaata. Porukka alkaa olemaan väsynyttä ja kuvien räpsiminen laskee kuin lehmänhäntä. Ennen Altaa käydään leirintäalueella. Kysyn juuri ovia sulkevalta naiselta paikan hintaa. Yli 30€ surena näköisestä paikasta. Ei kiitos me jatkamme matkaa. Altassa käydään Markon kanssa paikallisessa Coopissa ostoksilla iltaa varten. Otamme ennakkoon tutkitun Alta River Campingin kohteeksi. Kerkeämme 10min  ennen vastaanoton sulkemista paikalle. 210NOK yö alle sen mitä netistä luin. Lisäksi Rallienglantini huomataan ja palvelutarjoillaan Suomeksi. Suihkut, keittiöt yms. kuuluivat hintaan. Tosin teholtaan aika alamittaiset ne suihkut. Vaan neljän päivän jälkeen suihku on ihana keksintö.  Pystytimme leirin ennätysajassa pienen tihkusateen aikana. Vaikka Esa koittikin tuona aikana toivottomasti saada alueen wlanin avulla yhteyksiä toimimaan. Ruoka ei paljoa eroa edellisistä illoista.

Päivä 4 Herään märkiin jalkoihin. Olen valunut teltan liepeen ali noin puolimetriä. Ja yöllä on satanut. Onneksi aamu on kuiva ja saan pussin kuivumaan nokkapellille. Netti toimii vaihtelevasti. Kymmenen minuuttia parhaimmillaan. Tarkoitus oli kalastella ja illasta juhlia juhannusaattoa parasta ennen showta kuunnellen. Kalastusinto oli innoikkaimillakin laskenut. Eikä nettiradiota saataisi kuulumaan. Ehkä hieman pettyneenä todetaan, että lähdetään jo tänään. Paistellaan siinä siten norjalaisia kananmunia ja grillinakin pätkiä aamupalaksi. Öljyä pitäisi saada jostain lisää. Samalla polttoainetta. Käydään kääntymässä Alta kylällä aamusta. Litran purkissa löytyy öljyä, jota pitkin hampain kaadan koneeseen. Liki 30€ kahdesta litrasta öljyä kirvelee. Altasta poistutaan. Altan nousu oli näkemisen arvoinen. Harmittaa, että keli ei alussa innostanut videokameran pulttaamiseen nokkapellille. Eikä Marko nähnyt koko nousua, kun nukkui. Maisemat alkaa tasaantumaan. Koitan ottaa jonun kuvan. Sillä pojilla on jonkinsortin matkapilkinnän PM lisat käynnissä. Vuoronperään nykii pää alas. Kautokeinosta polttoainetta vielä lisää. Keula suomea kohti. Suomen raja tulee vastaan ja netti alkaa toimimaan. Pojatkin herää sillä hetkellä. Laskettelemme alaspäin Esa ajaa vaihteeksi Muoniossa mennään tankkaamaan ja väsy ja kaikki saa hermot kirirstymään. Esa ei saa vaihdetta  tupaan. Polkee lisää kaasua ja sorvaa vaan kovempaa. Se kerta kun pitää mies komentaa pois auton kuskin paikalta pois. Ei saamari aleta rikkomaan autoa tänne. Kolarissa pyshdytään Kolarin grillille. Voin suositella lämpimästi. Isokin mies saa tarpeeksi ison annoksen. Kaivamme maastokartat sovelluksen jälleen esille, kun Kolarin ja Pellon rajalla löydämme kääntöpaikan metsästä. Loistava paikka juhannusaaton vietolle. Kuiva maa ja aurinko paistaa komeasti. Leiri pystyyn Parasta ennen soimaan. Tänään ei kokata. Sillä grillin eväät täytti vatsat. Tänä yönä Marko pystytti sen oman pikkuteltan, kun halusi omaa rauhaa viimeisenä yönä. Kukin päätelköön mitä teltassa tapahtui. Yö oli kylmä ilmeisesti pieni pakkanen jopa. Meillä oli sopivasti briketit loppu ja puulla lämpö ei pysynyt niin pitkään.

Päivä 5 yö oli tosiaan viileä. Kurkku karheana herään taas ensimmäisenä. Aamutoimien aikaan sitten Esa alkaa kyselemään. Josko jo tänään päästäisiin kotiin asti? 638km mietin hetken tuota. Eipä se kai mahdoton olisi. Ei muuta kuin kamat kasaan. Lähdemme laskeutumaan alaspäin. Käymme Aavasaksan kohdalla Ruotsin puolella. Nyt Marko voi sanoa käyneensä muuallakin Ruotsissa kuin Haaparannassa. Jatkamme suomen puolta rajaa pitkin. Piipahdamme vielä Haaparannassa tuliaisia ja evästä ostamassa. Täällä kun on kauppa auki juhannuspäivänäkin. Tornion puolelta Tankki vielä täyteen. Iissä lisää kanistereita myöten, kun halvalla sai. Oulussa Kaakkurinhovissa pysähdytään sitten ostamaan öljyä isompi pytty. Sitä löytyykin. Samalla tutkittiin luistavaa laturin hihnaa. Kappas laturin pultti on tippunut jonnekkin. Takakontista pakki esiin ja pultti paikalleen. Yli 2000km ja ensimmäinen murhe. Samalla varalta uusi laturin hihina vaihdettiin.

Matka jatkui Uljuan altaille, jossa pudotimme Markon pois. Hieman haikeaksi alkaa mieli vetämään tässä kohtaa. Onhan reissu ollut hieno.

 Jatkamme Esan kanssa matkaa. Keski-suomi toivottaa meidät tervetulleeksi reissun rankimman sateen avulla. Lopulta Esa jää pois.

Ajelen viimeisen vajaan kilometrin omaan pihaan. Nostan tavarat sisään vähän tunteet pinnassa. 23:40 sammutan päävirrat. Noin 2vrk aiottua aikaisemmin.

Lisää kuvia on osoitteessa. Jäämeren kuvat

Haluan tässä vielä julkisesti kiittää Esaa ja Markoa. Myös Juha Vähäkyrössä ansaitsee kiitoksen teknisen tietämyksen ja varaosa toimitusten johdosta. Samille naapurikylälle menee kiitokset huoltoavusta. Ilman sitä olisi varmasti jotain mennyt vituiksi. Isäni Pentti tosiaan varustelainaamisesta ansaitsee ison kiitoksen. Sekä kaikki ne ketkä osti niitä paitoja.  Auto on tosiaan tulossa Jämi Fly In tapahtumaan. Siellä toivottavasti tapaamme.